kaksipistenolla

Kuten mä oon jo aikasemminki mainunnu, mä oon ollu ihan sairaan kiireinen kotona ja sen ulkopuolella ja luulen, että nyt vois alkaa olemaan aika paljastaa syy:

Tammikuusta 2015 toimintansa aloittaa 2.0, käsityönä kierrätysmateriaaleista tehtyjen vaatteiden ja asusteiden nettihuutokauppa. 

Tää on ollu aika hullu projekti ja vieny ihan sairaasti aikaa (ja rahaakin joitakin roposia) mut samalla tää on ollu ihanaa ja parasta. Koko juttu sai alkunsa viime kesänä, kun vitsillä heitettiin rakkaan ystäväni Rosan kanssa ilmoille ajatus yrityksen perustamisesta. Mietittiin et millasesta jutusta vois olla kyse ja jotain vaan klikkas kierrätysvaatteiden kohdalla. Ajatuksesta tuli mulle pakkomielle ja pikkuhiljaa se alko muuttumaan mun päässä todellisuudeksi: mä voisin oikeesti pystyä tähän.

Mä suunnittelin ja ompelin jo pienenä nukeille ja nalleille vaatteita. Vähän varttuessa halusin ruveta vaatesuunnittelijaks. Siitä syystä mulla on ompelukone, sovitusnukke ja taitoja ja kykyjä käsitellä kangasta. Jossain vaiheessa se unelma sai väistyä näyttelemisen tieltä, mutta tän kautta mä oon taas löytäny käsillä tekemisen ilon ja muistanu, miks mä halusin suunitella vaatteita. On aika uskomaton tunne kun omissa käsissä syntyy jotain kaunista. Vielä parempaa on oikeesti nähdä se mitä on tehny jonkun toisen päällä. Se on konkreettisesti oman työn hedelmien ihailua ja se, että voi olla ylpeä omasta tekemisestä on paras fiilis maailmassa.

Aloin selvittämään miten homman vois hoitaa mahdollisimman vähällä sitoutumisella. Kyse on kuitenkin (ainakin tällä hetkellä) ennemminkin harrastuksesta kuin oikeasta työstä, mutta kaikkien näiden vaatteiden jättäminen vaatekaapin pohjalle käyttämättömänä lojumaan ois puhdasta haaskausta. Pienen selvittelyn jälkeen asia oli selvä: ensi vuoden alusta ryhdyn myymään käsitöitä toiminimettömästi verkossa ja kirpputoreilla. Verottajalle haluan huomauttaa tässä välissä, että tiedän myös käsitöiden olevan veroituksen alaisia, ja että kaikki tullaan kirjaamaan ylös ja ilmoittamaan veroitukseen korrektisti.

Viikonloppuna me käytiin nappaamassa ensimmäiset promokuvat meijän ihanissa mökkimaisemissa.

Paikka jossa tuotteet tullaan myymään, sekä samalla viralliset facebooksivut, löytyvät täältä.
                        Käykää tykkäämässä!

Tämän lisäksi pikkuhiljaa alkaa pyörimään mun DIY blogi joka taas löytyy täältä.
(HUOM! sivut tulevat toimintaan vasta muutaman päivän sisällä)

2.0 blogiin tulee DIY ohjeita ihan laidasta laitaan aina kodin sisustuksesta vaatteisiin ja koruihin tai vaikkapa leivontaan. Jos on jotain mielessä ehdotuksia otetaan vastaan!

Apua miten ihanaa elämä on.

Tässä vielä esimakua siitä, millasta settiä kaksipistenollassa tullaan myymään!

Tykätkää, olkaa kauniita ja olkaa ihania. Nauttikaa elämästä ja kierrättäkää. 

Älkääkä pelätkö toteuttaa unelmia!

Rutiininomaista arkea ja ihania viikonloppuja

Mä huomaan kirjottavani vaan viikonloppujen jälkeen, mut siihen on ihan selkee syy:

Mun päivät kulkee aika samaa rataa arkisin.

Meen maanantaista perjantaihin aamulla töihin ja pääsen vast myöhään iltapäivällä. Illalla ei sit oikeestaan jaksakkaan tehä muuta kun syödä ja olla mut tarviiks elämässä oikeesti muuta tehdäkkään jos ei muuta jaksa. Otan elämyksiä irti sit vaikka viikonloppuna. Tai viimeestään ensvuonna. Mut tänä viikonloppuna mä kyl tein ihania asioita.

Perjantaina mä vaalensin farkkua kloriitilla. Niist tuli aika hienoja vaik olinkin ihan liian laiska lukemaan yhtään mitään ohjeita veden ja kloriitin suhteista tai värjäystekniikoista. Mä muutenkin teen asiat aika silleen "no kokeilemallahan se selvii"-tyyliin et tää ei todennäköisesti yllättäny ketään mua henkilökohtaisesti tuntevaa ihmistä. Kokeilin myös erilaisia kuminauhaväkerryksiä (Kokeilu on tässäkin kohtaa erittäin hyvä sanavalinta koska enhän mä jaksanu tähänkään mitään ohjeita tsekata, maalaisjärjellä ihmiset) ja niistä tuli tosi upeita. DIY for life.

Lauantaiaamuna iskä nappas mut sairaan aikasin kyytiin talkoilemaan sen uudelle mökille. Pääsin sinne käymään sillon ekaa kertaa ja se oli kyl aika upee mesta. Se ostettiin kaikkine roinine päivineen ni mä (Lautojen kantelun jälkeen. Kukaan ei oo koskaan kertonu kuinka perkeleesti laudat painaa..) pengoin vähän nurkkia ja löysin maailman ihanimman keinutuolin. Se on sairaan levee ja matala ja jotenki spesiaali. Jos mä oisin kaluste, mä oisin se tuoli. Adoptoin sen heti omaks ja ilmotin kunnostavani sen. Muutaman naulan ehinki jo siinä ennen lähtöä vetästä irti. Siitä tulee maailman ihanin kaluste.

Sunnuntaina mä nukuin pitkään (Koska laudat) ja lähin sit hoitelemaan vähän pakollisia asioita. Illansuussa suuntasin asekeleeni kohti rakkaan ystäväni Aliisan uutta kotia. Koska kyseinen ystäväni täytti ruhtinaalliset 22-vuotta söin vähän brunssinjämiä (Terkkuja vaan kaikille darrasankareille jotka oli pyöriny siel koko päivän, antaisin puol valtakuntaa yhdestä oluesta) ja sitten suuntasimme kulkumme kohti Kruunuvuoren rantaa öljysäiliöitä 468 katsomaan performanssia Tulva. Jätän puhumatta tästä sen enempää, koska kyseessä oli vihoviimeinen esitys ja miksi arvostelemaan mitään mitä ette kuitenkaan enää voisi nähdä ja muodostaa omaa mielipidettä. Sanottakoon sen verran, että esitys oli esteettisesti upea ja vaikuttava kyseisessä tilassa. Parempaa paikkaa he eivät olisi voineet viimeisille esityksille löytää. Sisällöllisesti se tarvitsisi niin syvää ja kerroksittaista analyysiä, etten sinne asti jaksa mennä.

Vaikka on ihana nähdä ystäviä, tulee siitä hieman haikea olo. Monilla puhaltaa uudet teatterituulet harrasteliteattereiden ja koulun merkeissä ja joudun muistuttamaan itselleni, ja välillä myös muille, että tein kesällä tietoisen valinnan:

En edes hakenut.

            Päätin, että on aika keskittyä itseeni ja siihen mitä mä haluan. 

Tätä on ollut todella vaikea myöntää, mutta vuosi Joensuussa ajoi mut aika loppuun. Tiedän, että tein paljon duunia pyytämättä ja tiedän, että tein itse valinna olla jakamatta sitä duunimäärää muille. Tiedän, että muhun on helppo tukeutua koska mä oon tarpeeksi vahva kantamaan myös muiden huolet ja tiedän, että kannan välillä vähän liikaa.

Mä en kuitenkaan kadu mitään.

En yhtäkään hetkeä jonka mä vietin siellä, en yhtäkään ihmistä kenet mä tapasin enkä yhtäkään tekoa jonka tein. En yhtäkään ilon tai surun uutista. En yhtäkään mokaa. Mä en kadu, että otin vastuuta ja autoin jaksamaan, autoin tsemppaamaan sillonkun muilla ei välttämättä ollut enää kykyä siihen.

     Mut mä oon väsynyt. Ihan tosi väsynyt. 

Ja mä tarviin nyt aikaa olla vähän itsekäs.

Ja mä oon onnellinen, että tein kesällä tän valinnan.