torstai 27. elokuuta 2015

Rakkaat ystävät

Ystävä.

Se on sana jolla on mulle enemmän merkitystä, kuin millään muulla sanalla tässä maailmassa.

Mulle ystävyys on prosessi. Yleensä vuosia kestävä prosessi. 
Pitkä tie siihen, että mä teen suurimman sitoutumisen minkä mä voin tässä elämässä tehdä.
Mä en kaipaa rakkautta.
Mä en kaipaa läheisyyttä.
Mä en kaipaa helliä kosketuksia tai ketään mun viereen nukkumaan.

Mä en yksinkertasesti tarvitse näitä asioita.

Mut ystävät,
se perhe jonka mä oon itse valinnut,
seisoo mun prioriteettien huipulla.

Ja ilman näitä ihmisiä, mä en olis näin onnellinen.

Kun mä päätän, että nyt on aika, mä oon valmis kutsumaan tätä ihmistä mun ystäväksi, mä sitoudun siihen ihmiseen loppuelämäksi.

Ystävä.

Se ei oo mulle pieni sana. Se ei tuu mun suusta helposti.

Se on kourallinen niitä ihmisiä joiden surua mä en kestä nähdä.
Se on kourallinen niitä ihmisiä joiden vuoksi mä oon valmis tekemään kaikkeni.
               Kourallinen niitä ihmisiä joiden onnen eteen mä oon valmis uhraamaan omani.
Kourallinen niitä ihmisiä joiden kanssa mä oon aidosti oma itseni.
 Mulle ystävyys määrittyy näistä neljästä asiasta.

Mä en yleisesti luota ihmisiin.
Mä en haluu kertoa kenellekkään yksittäisesti mitään merkityksellistä.
Mä en haluu jakaa mun yksittäisiä tuntemuksia enkä puhua mun spesifeistä haaveista. 
Siksi mulla kestää niin pitkään, ennenkuin mä suostun kutsumaan ketään ystäväksi.
         Ja kun se tapahtuu nopeesti mä ahdistun koska mä en osaa luottaa.
         Niinkin on käyny. Kahdesti.
Toisella kerralla mä selvisin siitä. 
Toisella kerralla mä yritän vielä selvitä siitä.

Mulla on laaja piiri. Monta laajaa piiriä. Monta kaveria, toveria ja tuttua.
Mä tuun hyvin toimeen ihmisten kanssa ja sopeudun nopeesti uusiin tilanteisiin.
 Mut ystäviä.
Niitä mulla on kourallinen.
Ja mä haluan nyt kiittää teistä viittä,
jotka on pitäny mut selväjärkisenä tänä hulluna vuonna.
Ennen tätä, tän aikana ja myös tän jälkeen te ootte ne, joita mä arvostan eniten tässä maailmassa, koska ilman teitä mä en olis tää ihminen. 
Yhdenkään teistä suusta ei oo kertaakaan tullut mitään negatiivista mun vuotta kohtaan.

Kukaan teistä ei oo jättäny kutsumatta mua juhliin koska mä oon selvinpäin.
Kukaan teistä ei oo sanonu, että mun seurassa on ahdistavaa olla koska mä muistan kaiken.
Kukaan teistä ei oo kyseenalaistanu mun valintaa.
Kukaan teistä ei oo sanonu et koko tää juttu on naurettavan helppoa.
Kukaan teistä ei oo yrittäny juottaa mua väkisin.

Ja nää on asioita joita mä kestän päivittäin.
Mä en usko, että mun tarvii eritellä teitä nimin. Kyllä te tiedätte ilmankin.
Kiitos.
Kiitos jokaisesta vuodesta ja tulevasta luottamustehtävästä.
Kiitos jokaisesta myöhäisestä kaljasta ja jokaisesta vitsistä hädän hetkellä.
Kiitos jokaisesta hetkestä kotona ja jokaisesta hetkestä sen ulkopuolella.
Kiitos jokaisesta naurusta ja jokaisesta pakkohalauksesta.
Kiitos jokaisesta työntäytteisestä kuukaudesta ja jokaisesta luottamuksen hetkestä.

Mä oon teille paljon velkaa.
Paskasäkit, rasittavat, rakkaat,

ystävät. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti