Tahdoimme

Kuten varmasti kaikki tiedämme, tänään perjantaina 28.11.2014, meidän valitsemamme kansanedustajat äänestivät tasa-arvoisen avioliittolain puolesta äänin 105-92 ja jo toista kertaa lyhyen ajan sisällä mä pidätin itkua. Tällä hetkellä oon ihan äärimmäisen onnellinen ja olisin antanu mitä tahansa, että olisin saanu seistä rakkaiden ihmisten kanssa kansalaistorilla jännittämässä. Vaikka prosessi on vielä kesken, otettiin me kansana suuri askel tänään eteenpäin.

Isot kivet vieri mun sydämeltä kun tajusin kuinka lähellä me jo ollaan. Ihan kohta meillä on oikeesti vapaus valita.

Sen lisäksi, että meitä ollaan vihdoin kuultu, kuuluu mulle muutenkin tosi hyvää. En enää nää painajaisia ratkeemisesta. Kokoajan ei tee enää mieli.

Nyt helpottaa. 

Toissa viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa baarissa selvinpäin. Ja tää ei nyt siis oo ensimmäistä kertaa tän aloittamisen jälkeen vaan ensimmäistä kertaa mun elämässä. Se oli samalla hauskaa ja ihan hirveetä. Jos me oltais valittu joku baari, missä kaikki on niin kännissä ettei kukaan oo enää persoona vaan kyseessä on iso, haiseva ja kovaääninen kasa ois mul ollu ehkä oikeestikki tosi hauskaa. 

Toissapäivänä mä pistin kaksipistenollan ensimmäisen paketin postiin ja se tuntu hyvältä ja oikeelta. Tätä mun pitää tehä just nyt. Jotain mistä jää konkreettisesti jälki, hyvä mieli mulle ja muille. 

Mutta kaikkein onnellisin oon just nyt ja tässä hetkessä.

Kuvittelin aina, että kun tää päivä koittaa mä nousen mun kallioille, avaan kaljan ja huudan kunnes kaikki varmasti ymmärtää kuinka hyvin meillä asiat nyt on. Tänä onnen ja rakkauden päivänä mä avaankin muumiskumpan ja nostan ystävien kanssa maljan uudelle kämppikselle, uusimman star warsin teaser trailerille, vapaudelle ja tasa-arvolle. 

Koska kun me tarpeeksi tahdottiin, meidän tahtoa kuunneltiin.