Vapaus valita

Mä aion nyt puuttua. Mä aion puuttua niin tosissani, että tuntuu, koska nyt en jaksa enää olla hiljaakaan.

Mä en yleensä ota näihin asioihin kantaa julkisesti. Suurin syy on se, että nää aiheuttaa ihan liian kiivaita ja raskaita keskusteluita joissa viimeiset argumentit yleensä on "nokun sä oot tollanen idiootti joka haisee pahalta niin et sä tajuu" tyylisiä ja eihän sellasia keskusteluja jaksa kukaan loputtomiin käydä.

Mut nyt alkaa menemään tunteisiin.

Me asutaan Suomessa. Eritelläämpä tätä vähän:

Me ollaan maa, jota muutamia kymmeniä vuosia sitten pidettiin vähän jälkeen jääneenä. Mä ymmärrän sen täysin, koska meiltä on aikojen saatossa karannut maailmalle satoja postikortteja hymyilevistä lappalaisista poronhoidossa. Sit demokratia soi meille euroopan ensimmäisiä naispresidenttejä. Sit maailma sai tiedon Suomen koulutusjärjestelmästä ja johan me oltiin ihan huippuja. Ja sit me oltiin maailman kahdeksanneksi paras maa asua. Ja sit me esiteltiin maailmalle Angry Birds. Ja sit me oltiin maailmankartalla. Ja sit me oltiin nousussa. Ja yhtäkkiä suomesta puhuttiin ja me oltiin kova maa jossa asui hyviä tyyppejä ja Helsingin katumuoti rokkas. Ja me bailattiin täysiä ja kaikki halus olla me. Mut yhtäkkiä meil olikin miespresidentti mikä tottakai on ihan fine, mut niin monella muullakin oli, ettei se ollu enää niin hienoa. Ja me oltiin enää viidenneksi paras koulutusjärjestelmä. Ja me menetettiin Nokia ja kaikilla meni hermo Angry Birdsiin. Ja tän kaiken ois viel kestäny. Me oltais viel voitu tuulettaa et me ollaan maana tosi ok kaikesta huolimatta.

Mut sit me äänestettiin tasa-arvoista avioliitolakia vastaan.

Ja kaikki meni vituiks.

Mä oon ihminen, joka puhuu aina rakkautta vastaan. Mä pelkään parisuhteita ja mä pidän avioliittoa julmana pilana. Mä oon aina sanonu, etten usko et maailmassa on rakkautta joka voittaa kaiken. Ja mä oon saanu tämän mielipiteen ilmaisusta muunmuassa kengästä päähän.

Mut mä oon nähnyt kaiken voittavaa rakkautta. Mä oon eläny sen keskellä.

Mulla on perhe joka rakastaa mua ehdoitta.
   Mulla on ystäviä jotka seisoo mun takana tilanteesta riippumatta.
      Mulla on ihmisiä jotka kaiken sen pahan jälkeen mitä ne on kokenu yhä uskoo rakkauteen.

Mulla on ympärillä kansalaisia, jotka rakastaa niin paljon, että ne on valmiita uhraamaan oman vapautensa valita kunhan ne saa viettää loppuelämän sen ihmisen kanssa kenet ovat itse valinneet. He ovat valmiita sanomaan tahdon ja astumaan yhdessä epäinhimilliseen vankilaan jota muut kutsuvat avioliitoksi.

 Ja mulla on ympärillä ihmisiä, jotka ois valmiita luopumaan tästä vapaudesta, mutta Suomi, rakas sivistysvaltiomme, ei suo heille tätä mahdollisuutta vain, koska heidän alapäänsä näyttävät liikaa toisiltaan ja joku unohti asentaa ihmiseen mahdollisuuden lisääntyä ilman kivespussin ja kohdun yhteistoimintaa.  

Mä oon satoja kertoja kuullu lauseen "Suomi on vapaa maa!". Missä se vapaus on nyt?

Sinä päivänä kun mä huomaan, et oon valmis luopumaan mun vapaudesta mä vaadin vapautta valita kenen kanssa mä siitä luovun. Sukupuolesta riippumatta.

Parasta sinkkuna olemisessa on nimenomaan vapaus valita. Vapaus valita meenkö leffaan vai lähenkö muutenvaan Tallinnaan. Vapaus valita missä vietän lomat, vapaus valita onko tänään baari-ilta vai koti-ilta. Vapaus valita kenen mukaan lähden ja mistä syistä. Vapaus valita ilman, että tarvitsee ajatella toisen rahoja, menoja tai huolia.

Ja nyt multa on riistetty vapaus valita!

Valtio ei sanois mitään, jos mä löydän miehen jolla on maksuhäiriöitä.
Valtio ei sanois mitään, jos mä löydän miehen joka on mua 50 vuotta vanhempi.
Valtio ei sanois mitään, jos mä löydän miehen jolla on perheväkivaltatausta.
Valtio ei sanois mitään, jos mä löydän miehen jonka haluun naida vaan koska sil on rahaa.
Valtio ei sanois mitään, jos mä löydän miehen jolla on rikosrekisteri.
Valtio ei sanois mitään, jos mä löydän miehen joka käskee mun tehä sille sämpylän ja olla hiljaa.
Valtio ei sanois mitään, jos mä löydän miehen joka on kykenemätön lisääntymään.
Valtio ei sanois mitään, jos mä löydän miehen.

Mä saisin astella kirkon läpi jokaisen näiden luokse ilman, että kukaan kyseenalaistaa meidän avioliittoa.

Mutta auta armias jos mä löydän rinnalleni koulutetun, työssäkäyvän, rakastavan, ruokaalaittavan, siivoavan ja kaikin puolin täydellisen kauniin naisen niin Valtio on sitä mieltä, et ei oo ok ota mielummin se perheväkivaltataustainen mies koska sillä on ylimääräisiä killuttimia jalkojen välissä.

Siis mikä tässä nyt on niin vaikeaa Suomi?

Nyt mulle vapaus valita välittömästi.

Joku päivä mä tahdon sanoa tahdon, mut mä tahdon itse valita kelle mä sanon tahdon.

Koska mä aion rakastua ihmiseen, en biologiseen lisääntymiskykyyn.

Antakaa kaikille vapaus valita.

Koska kunnes tasa-arvoinen avioliittolaki menee läpi, Suomi ei oo yhtään ok.

Ja ennekuin kommentoit typerän ja väärän mielipitees, sinä idiootti joka haiset pahalta, käy lukemassa mitä Juhani Mykkäsellä oli sanottavaa viime viikolla aiheesta painamalla tätä. Jos sen jälkeen olet vielä sitä mieltä, että me molemmat olemme väärässä olet tervetullut jakamaan mielipiteesi. 

Suomi on kuitenkin, kaikesta huolimatta, vapaa maa.