Kuka & Miksi?

Koska mä oletan, että jonkun ihmeellisen mutkan kautta tätä päätyy joskus lukemaan joku muukin kuin ne, jotka tuntevat mut henkilökohtaisesti on varmasti reilua kertoa snadisti kuka tällä puolella ruutua yrittää uusiin elämäntapoihin sopeutua. Sen lisäksi haluun syventyä vähän enemmän tähän syy-seuraus kysymykseen jota vähän jo ensimmäisessä postauksessa pohjustin eli miksi mä rupesin tähän ja mitä mä toivon saavani tästä vuodesta irti.

Eli kuka?

Heidi. Syntynyt blondina, kasvanut bruneteksi. Ikää kertynyt 22 lyhyttä vuotta joiden aikana olen ehtinyt tehdä paljon mutten tarpeeksi. Ydinperheeseen kuuluu veli, äiti, isä, isän avovaimo sekä tämän tytär. Vähän laajennettuna mukaan tarttuu isovanhemmat, vanhempien sisarukset sekä omat serkut. Ja sitten on se pieni ryhmä ihmisiä, jotka olen valinnut itse. Henkilökohtaisesti roikotan mukana mielummin muutamaa läheistä, rakasta ihmistä joiden haluan seisovan rinnallani kaikissa elämän pienissä ja suurissa hetkissä kuin isoa määrää hyvän päivän tuttuja. Tähän kyseiseen perheeseen jonka jäsenet olen itse poiminut tulette varmasti törmäämään tämän vuoden aikana. Erikseen mainitsemattakin he todennäköisesti tietävät keitä ovat.

Olen Espoon kasvatti. Täällä ollaan asuttu aikalailla samassa talossa aikalailla koko elämäni ajan. Nykyisin asun lapsuudenkodissani kahden kämppiksen ja yhden vakituisen koiran kanssa. Hartaasti toivon, että saisin toisen vakituisen koiran pian kotiin, sillä mun vauva on ollut äidillä hoidossa jo yli vuoden. Miksi? No kevyellä aasinsillalla voidaankin loikata koulutkseen.

Valmistuin lukiosta joulukuussa 2013. Siinä vasta oli muuten alkoholilla pilatut ylppärit. Lukiotaival oli kohtalaisen pitkä, 4,5 vuotta, mutta suoritin sen kuitenkin melko hyvin arvosanoin loppuun ja tästä olen ylpeä. Monta kertaa olin luovuttamispisteessä, mutta painoin kuitenkin läpi. Syy miksi koirani on äidillä liittyy edellisvuoteen sekä tulevaisuuden haaveisiini. Jossakin kohtaa elämässäni toivon löytäväni itseni tekemästä duunia teatterin parissa. Tästä syystä viime syksynä pakkasin tavarani kasaan ja muutin susirajalle opiskelemaan näyttelijäntyötä Teatteri Rajarikkoon. Mennyt vuosi oli yksi elämäni upeimmista kokemuksista ja sain siitä todella paljon irti. Halu on edelleen kova ja keväällä mennään taas pääsykokeisiin.

Ja sit miksi?

Tätä mä ehdin jo vähän sivutakin tossa alkuviikosta. Suurin syy on tosiaan se, että mä haluan nähdä miten paljon mun elämä todellisuudessa muuttuu jos siinä ei ole alkoholia mukana. Kun mä oon kännissä, mulla on mukavaa. Mulla on mukavaa sillonkin, kun mä en ole kännissä. Kun mä oon kännissä, mä tanssin, riehun ja tutustun uusiin ihmisiin. Mä tanssin, riehun ja tutustun uusiin ihmisiin myös silloin, kun mä en ole kännissä. Kun mä oon kännissä, ihmiset sanoo, että mä olen hauska ja täynnä ideoita. Ihmiset sanoo sitä mulle myös sillon, kun mä en ole kännissä. On kuitenkin asioita mitä tapahtuu vain, kun mä olen kännissä. Mä oon vastuuntunnoton ja huolimaton. Mä lähden tuntemattomien ihmisten mukaan kyseenalaistamatta. Mä kadotan tavaroita. Mä loukkaan ihmisiä jotka on mulle rakkaimpia. Mä itken. Mä suutun. Mä katoan. Nämä taas on asioita, joita ei tapahdu kun mä olen selvinpäin.

Siis miksi mä juon? Koska se on mulle tuttua. Se vapauttaa mut viimesistäkin peloista ja itsetunto-ongelmista. Se tuo nopean tyydytyksen, nopeita tunteita. Toi viimeinen on ehkä tärkein. Mä en välttämättä aina tunne samalla tavalla kun muut ihmiset. Tää on asia mistä mulle on sanottu miljoonia kertoja. Mä ajattelen järjellä ja oon todella harvoin mun tunteiden vietävissä. Se saa mut välillä vaikuttamaan tunteettomalta ja kylmältä. Alkoholi vapauttaa mut mun tunne-esteistä ja antaa mun pienen hetken ajan tuntea asioita samalla tavalla kuin "normaali ihminen". Mä oon käyttänyt alkoholia mun tunteiden käsittelyyn ja vihdoin tajunnut, että se on väärä tapa. Se on suora tie siihen, että olisin kännissä jatkuvasti. Joka päivä.

Siksi mä oon päättänyt, että tän vuoden aikana mä löydän uusia tapoja käsitellä mun tunteita. Uusia tapoja samaistua ihmisiin. Uusia tapoja hyväksyä ihmisten läheisyys. Uusia tapoja saada nopeita tyydytyksiä. Uusia tapoja olla mä. Koska mä olen ansainnut sen. Mä olen ansainnut antaa itselleni luvan tuntea ilman alkoholia.

Siksi.