365

Yhtenä aamuna kesän alussa mä heräsin päänsärkyyn. Mulla oli ihan hirvee olo, henkisesti ja fyysisesti. Mä vedin itteni ylös ja kävin juomassa vettä. Takasin tullessa mä satuin vilkasemaan peiliin. Oli vaikeeta tajuta, että siinä mä seisoin. Hiukset rasvaset ja sekasin, meikit pitkin naamaa, edellisen illan vaatteet. Aloin kelaamaan, et missä vaiheessa tästä tuli siistiä. Missä vaiheessa mä olin päättäny et on hauskaa vetää pää täyteen joka viikonloppu ja kärsiä aamulla seuraukset. Jos aamulla joka paikkaan särkee ja on hirvee morkkis onks se sen parin tunnin nopean huuman ja järkyttävien rahasummien tuhlaamisen arvosta? Siinä paikassa mä päätin, että ei ole. Mä päätin, että annan itelleni tän yhen kesän ja sit en koske alkoholiin enää vuoteen. Toki mä oisin voinu myös vähentää, mutta tunnen itteni sen verran hyvin, et tiedän ettei se ois toiminu. Oisin vaan ratkennu uudestaan samoihin tapoihin.

Karu fakta on se, että alkoholi on ollut todellakin jopa liian suuressa roolissa mun elämässä jo pitkään. Mun kaveriporukka on just sitä sorttia joka elää viikot perjantaipullosta seuraavaan. Joka viikonloppu vedetään pää täyteen niin perjantaina kuin lauantainakin ja samaa on toistettu vuodesta toiseen. Aloin miettimään, että mitä mä oon siitä oikeestaan saanut irti? Todella vähän uusia ystäviä, todella vähän elämää mullistavia kokemuksia. Ehkä sitä kelaa, että kun kerran tapahtu baarissa, tai yleensä baarin jälkeen, jotain siistiä, niin se tapahtuu sitten joka kerta. Voin kertoa, ettei tapahdu. Suurin osa reissuista on ollu aina vaan sitä samaa: pari bisset pohjalle ennen baaria, lisää baarissa, pikkuhiljaa muistot alkaa lipsumaan aivoista ja aamulla ei muista miten kotiin on päästy mutta muistaa kuinka lipsautti naapurin Esalle, että oli kattonu ikkunasta kun se vaihtaa vaatteita. Äidin ylpeys todentotta. En usko, että on enempää kun kourallinen kertoja jotka voin kertoo tulevaisuudessa jollekkin eteenpäin "sinä kertana kun me vedettiin hirveet perseet ja tapahtu jotain älyttömän siistä". Tärkein kysymys mun päätöksessä kuitenkin oli, et voisko nää asiat ollu tapahtunu vaikka mä oisin ollu selvinpäin? Oliko alkoholilla jotain tekemistä sen kanssa et se tapahtu, vai tekikö se siitä viel vähemmän hohdokasta, nautittavaa tai erityistä? Muistaisinko mä sen tarkemmin ja pidempään jos oisin jättäny muutaman ottamatta? Todennäkösesti kyllä.

Nyt siis saa riittää. Elimistöön on tullut +30kg sitten lukion aloittamisen ja voin rehellisesti todeta, että suurin syy löytyy kaljan kalorimäärästä. Oon loukannut mulle läheisiä ja rakkaita ihmisiä liian pitkään ja vedonnut siihen että olin kännissä. Oon menettäny ihan liikaa iltoja koska alkoholi on sumentanu ensin harkintakyvyn ja sit muistot. Siin ois pieni määrä niitä syitä, miks mä rupeen tähän. Saatan matkan varrella avata niitä vähän lisää, kunhan onnistun hyväksymään ne ite. Mä tiiän et joillekkin tää kuulostaa tosi pieneltä, mut mulle tää on tosi suuri päätös. Muutos alkaa tänään. Eilen, 31.08.2014 join mun viimesen alkoholijuoman 365:een päivään. Mä kutsunkin nyt kaikki mukaan seuraamaan miten mun elimistö, elämä ja psyyke muuttuu vai muuttuuko edes. Toivottavasti kuitenkin ees parempaan suuntaan.