Jälkipuinti + joulukuu

Ihan ensimmäisenä: oon pahoillani, etten oo nyt kirjottanu, vastannu viesteihin, julkassu kommentteja. Mun piti saada vähän aikaa ja tilaa hengittää, koska mun edellisen postauksen jälkeen tilanne lähti vähän käsistä.

Ihmiselle joka ei tunne mua ja on vaan lukenu mun blogia saattaa olla käsittämätöntä se, minkä takia mä saan huolestuneita puheluita ja viestejä tollasen tekstin jälkeen, mutta mä kyllä ymmärrän niitä huolestuneita ihmisiä. Se ei ollu mikään tullesta temmattu läppä, et mä en näytä muita tunteita kuin iloa. Mä oon aina nauramassa, riehumassa ja heittämässä läppää ja tällänen filosofinen (HUOM! opin jotain uutta jouluna mun kirjotustyylistä kiitos veljeni, mut palaan siihen tos vähän myöhemmin) kirjottelu ei oo mitään mitä kukaan ois oikeesti tältä blogilta odottanu. Moni kelas et tää menee toivottomaks vitsailuks ja lähtee jossain vaiheessa ihan käsistä joten ilmeisesti jo se, että mun pään sisällä on oikeesti jotain muutakin aivotoimintaa kuin kyky kävellä ja avata kalja on tullut monelle yllätyksenä.

Ja sit mä räjäytin potin tolla viimesimmällä.

Mä en yritä väittää etteikö se olis totta. Jokainen sana tuli suoraan mun sydämestä enkä mä oo kertaakaan kirjottanu tähän blogiin mitään minkä takana en pystyis seisomaan. Se vaan oli tosi raskasta.

Osa huolestu, osa suttu ja osa pahotti mielensä.

Ja jos ois kyse yhdestä ihmisestä mä oisin viel jaksanu.

Mut se, että useammalla kymmenellä ihmisellä oli mielipide mun elämästä oli oikeesti tosi rankkaa ja siitä syystä mun piti ottaa tähän blogiin vähän etäisyyttä.

Mut nyt mä oon tullut takasin eheämpänä kuin koskaan!

 Mä julkasin tän tekstin facebookissa seuraavana iltana tekstin julkasun jälkeen ja se tulee olemaan ainoa ja viimeinen asia jolla mä kommentoin tota tekstiä enää koskaa sosiaalisessa mediassa. Mä en siis vähättele mun tekstiä, sitä ongelmaa minkä alkoholi on mun elämässä aiheuttanu enkä niitä ihmisiä jotka ilmaisivat huolensa, mä vaan halusin tällä tekstillä muistuttaa, että kaiken sen pahan olon keskellä mulla on moni asia tosi hyvin.  

Koska mun blogi lähti eilen vähän käsistä ja eilisen tekstin on lukenu käsittämätön määrä ihmisiä, mä haluun muistuttaa, että mulla on kaikki oikeesti tosi hyvin. Mä ymmärrän kyllä, että se et mä kirjotan et mul on ollu mieli maassa saa ihmiset vähän varpailleen, mut oikeesti mun vuos 2014 on ollu rokkaava.
Mä vietin alkuvuoden susirajalla tekemässä sitä, mistä mä nautin eniten ihmisten kanssa joista on tullu mulle tosi tärkeitä. Mä juhlin mun synttäreitä ihanien ihmisten kanssa just sillä tavalla, mikä musta tuntu parhaalta ja voin kertoo, et ne oli parhaat synttärit koskaan. Mä sain tehä maailman parasta kesäduunia tytön kanssa josta on tullu mulle ihan äärimmäisen rakas ja tutustua uusiin ihmisiin puistossa jota vois näin kesän jälkeen kutsua kodiks. Mä saan painaa duunii jossa mä oon oikeesti aika hyvä mun parhaan ystävän/kämppiksen/sielunsiskon/kollegan kanssa. Yks mun tärkeimmistä nuoruuden ystävistä pisti nimensä vuokrasopimukseen ja pitkästä aikaa mul on sellanen olo et koti on oikeesti koti.

Kun mä sanoin että mä oon ollu yksinäinen mä en tarkottanut, että mä oon ollut yksin. Mä oon tottunu siihen, että mul on paljon perhettä, kavereita, ystäviä, tuttuja ja puolituttuja ympärillä ja mun elämässä ja nyt kun mä en enää viiletä menossa must tuntuu, että mä jään kaikesta paitsi. Mä pelkään jatkuvasti, et tilaisuudet menee mun naaman edestä ohi ja mä missaan jotain erityisen hienoa. Siks mä oon aina ollu se joka on ekana menossa ja vikana hereillä. Mä en kuitenkaan jää paitsi mistään tärkeästä, mä kestän kyllä yhden vuoden sitä, ettei mun kaljakaverit osaa olla mun seurassa. Mul on hienoja ihmisiä mun ympärillä jatkuvasti ja mä oon kiitollinen niistä jotka näkee mut tän viinattomuuden ohi.

Kiitos kaikista viesteistä niille, jotka piti ne asiallisina. Mä en aio julkaista yhtäkään negatiivista enkä positiivista kommenttia minkä oon saanu tohon kyseiseen kirjotukseen. Tietäkää, että mä oon lukenut ne ja arvostan teidän mielipiteitä. Mä oon myös lukenut kaikki kysymykset mitä on tullu ask.fm, kaikki viestit facebookissa ja myös ne pari sähköpostia.

Mä kirjoitan aiheesta kyllä viel vuodenvaihteen jälkeen blogiin, mut nyt tarviin oikeesti vähän taukoa. Must on kuitenkin tärkeetä, että ihmiset jotka oikeesti tuntee mut tietää missä mennään

Vielä viimesenä mä haluun ilmoittaa, että täällä kaikki edelleen hyvin. Mä en vieläkään ole yksin.







































Ja sitten sitä joulukuuta!

Mul oli hurjan hektinen loppuvuosi.

Ensinnäki tää tuli takas joka ei mitenkään hektittäny mun elämää mut oli ihan cool juttu:

Ensimmäiset pari viikkoa meil oli duunis kunnon kiiremeiningit ennen joululoman alkua koska kaikki alko olemaan niin pahasti loman tarpeessa ja sitku se koitti mul oli kunnon kiire koska mun piti nähä kaikki ennenku loma loppuu. Mä juoksin kaupoissa (vaik oon lahjakuiskaaja ja tiesin mitä haluun kellekki hankkia mä jätin sen ihan viimetippaan) ja sit me tehtiin mun mane womanin kanssa hullu joulusiivousextravaganza kämpässä. Toinen kämppis myös pakkas kamansa, otti hauvan kainaloon ja sano moro ovella. And then there were two.

Kaiken sen juoksemisen keskellä me vietettiin kuitenkin ihanan rauhallinen joulu mun tädin luona ja mä sain mainioita joululahjoja, päälimmäisinä Tarot-kortit äidiltä sekä mun broidilta kirjan FILOSOFIT - Suurten ajattelijoiden suuret ajatukset.

Ensin mä olin ihan sillee AAAAH EIII MÄ EN PIDÄ FILOSOFIASTA KOSKA KOULU JA MÄ EN YMMÄRRÄ mut sit mä aloin lukemaan tota ja mä olin sillee hetkinen mähän ymmärrän ja mitä enemmän mä luen sitä enemmän mä ymmärrän. Itestäni, mun kirjotustyylistä ja niistä ajatuksista mitä tää maailma mussa herättää. Brother knows best. (Joulun jälkeen mä sain myös tolta mun kämppisihmiseltä huulipunan mitä oon ettiny ku jotain mitä joku ettii jatkuvasti ja se oli aika parasta.)

Jouluaikaa helpottamaan olin ostanu jääkaappiin alkoholitonta olutta, mutta en ees muistanu juoda niitä. Selvää edistystä havaittavissa.

Ja vihoviimeisenä ison tekonani ennen vuodenvaihdetta, koska sain myös esimerkiksi ihanalta isältäni sekä isovanhemmiltani rahallista apua elämään pistin uuden kameran tilaukseen ja sainkin sen yllättävän nopeasti postista! Nyt uusi beibe on kotona ja mä opettelen elämään sen kanssa.

Ja kyllä, nyt mulla on liikkuva kuva mukana kuvioissa. 

Ja ei, mä en ala vloggamaan koska se sanana on tosi raskas. 

Ja kyllä, mä ajattelin mahdollisesti kuvata jossain vaiheessa jotain tänne. 

Ja ei, mä en ala tubettamaan ennenku joku selittää mulle mitä se tarkottaa. 

Mut hei, ihanaa, unelmat täyttävää ja täydellisyyttä hipovaa vuotta 2015 kaikille, te ansaitsette se. 

Paitsi te jotka jätitte kovin asiattomia kommentteja mun edellisen postauksen tiimoilta, teidän sietäisi hävetä.