Miltä alkoholin käytön lopettaminen todella tuntuu?

Multa kysytään usein miltä nyt tuntuu.

Miltä tuntuu lopettaa alkoholin käyttäminen sadasta nollaan.

No minäpä kerron.

Ennenkuin mitään edes tapahtuu alkaa tiedostaminen. Tiedostaminen, että jotain suurta on päättymässä. Siitä ei halua päästää irti, siihen takertuu entistä tiukemmin. Tulevaisuus yksin pelottaa.

Mitä jos en pärjää ilman? Mitä jos en pysty toimimaan yksinäni?

Viimeiset pari viikkoa ennen irtautumista ei halua tehdä muuta kuin pitää kiinni.

Totuus iskee valtavalla voimalla kun eron hetki koittaa.

Olen yksin.

Mitäs nyt?

Alkaa hirveä harrastuksien keräily jottei ajattele asiaa.

Ajatukset on pidettävä kiireisinä tai ratkean.

Kun tarpeeksi aikaa on kulunut alkaa helpottaa.

Tottakai se tuntuu pahalta nähdä, kuinka se on muiden kanssa.
Harmittaa, kun ei enää ole lupaa koskea.

Harmittaa kun muilla on.

Joutuu muistuttamaan itselleen, miksi se piti lopettaa.
Muistaa pahat hetket.

Muistaa itkut, surut ja aamut kun herää vihaisena itselleen.

Ei enää tee mieli.

On iloinen, onnellinen, terve.

Vapaa.

Mutta pian muistaa taas vain hyvän.

Pitkät kesäillat. Vapauttavan tunteen kun ollaan yhdessä. Keskustelut. Sekavat hetket. Naurut. Toisen kautta löydetyt uudet ystävät jotka eron hetkellä jäivät taakse. Hämyisten pubien nurkat. Kuiskaukset. Salaisuudet. Tunteet.

Kahdenkeskeiset hetket kun oli paha olla ja oli jotain mikä antoi lohtua.

Alkaa kaipuu ja kyseenalaistaa kaiken.

Tekee mieli palata takaisin.

Se tuntuu tutulta ja turvalliselta.

Ja kielletty on aina kiellettyä.

Jälleen palaa takaisin muistuttamaan itselleen syitä.

Ja kaiken tämän keskellä epävarmuus siitä, onko tämä lopullista?

 Jos jokin on ollut osa elämää pitkään, on tunteita vaikea hävittää.

Eivät ne katoa.

Jos jokin on joskus tehnyt onnelliseksi edes hetken, haluaa siihen palata aina uudestaan.

Alkoholin käytön lopettaminen on kuin pitkän parisuhteen loppuminen.



Tai mistäs minä sen tiedän.

Ehkä joku päivä.